Tilaa!

Sai tilaa. On onnellinen.

Haa! PlayStation 4:n firmware päivittyi eilen versioon 4.50. Normaalisti en lotkauta korviani yhdenkään laitteen yhdellekään tällaiselle päivitykselle, mutta 4.50 toi mukanaan tuen ulkoisille kiintolevyille. Ajoitus ei olisi voinut olla parempi, sillä juurikin viime kuussa tila loppui kesken. Kun PS4 kaksi ja puoli vuotta sitten tuli taloon, korvasin heti ensimmäisenä päivänä sen 500-gigaisen kovalevyn pariteraisella. Pitkään sillä on pärjätty mutta kuten jokainen tallennustilaltaan laajennettava pelikonsoli on tähän mennessä opettanut, tilaa ei koskaan ole tarpeeksi. Vanhoja pelejä voisi tietysti poistaa mutta Gamius Sapiens on siitä eriskummallinen lajityyppi, että se alkaa alitajuisesti kaipaamaan heti sitä, josta on luopunut. Koska tallennustila on halpaa, investoin paljon mieluummin vajaan satasen Seagaten söpöön, pariteraiseen USB3-kovalevyyn. Uusi firmware haistoi sen välittömästi, formatoi sen PS4:n laajennetuksi tallennustilaksi ja nyt näyttää siltä, että tuon vermeen kanssa voi taas viettää lupsakat 2-3 vuotta ilman huolta tilanahtaudesta. Jee!

Joko tässä tai seuraavassa elämässä…

Sääli sinänsä, ettei aikaa voi hankkia yhtä vaivattomasti kuin tilaa. Sillä välin kun vehtaan edelleen Yakuza 0:n parissa, on pelijono vain kasvanut. Kosolti kehuttu Horizon: Zero Dawn tuli ihan kannatusmielessä hommattua heti mutta kaikilta muilta osin olen pyrkinyt olemaan snobisti valistunut kuluttaja ja tonkimaan löytöni alelaareista. The Evil Within, Star Ocean: Integrity and Faithlessness, Watch Dogs 2, Darksiders: Warmastered Edition, Rise of the Tomb Raider: 20 Year Celebration ja Dragon Quest Builders ovat kaikki sellaisia semikiinnostavia tapauksia, joista täysi hinta nyt vain on ollut omalle lompakolle liikaa. Onneksi maailman meno on kuitenkin nykyisin niin hektistä, että valtavirran rynnättyä aina sen seuraavan Ison Jutun pariin entisten hittien hinta laskee kuin lehmän häntä. Näistäkin saattaa siis tulla tässä blogissa juttua. Joskus.