Vällän mükävää

Ensin vähän vauhtia ja siitä loikka tuntemattomaan

Kuluva lauantai on alkanut leppoisissa merkeissä. Pelivuoroon päätyi tässä kuussa PlayStation Plus -tilaajille annettu ranskalainen 2D-taidetasoloikka Type:Rider, joka kuvaa itseään typografiseksi videopeliksi. Sen sankari on iloinen umlaut (vai liekö sittenkin kaksoispiste?), joka pyörii ja loikkii tiensä läpi ihmiskunnan merkistö-, fontti- ja painohistorian alkaen luola-ajan piirroksista aina nykypäivän digitalisaatioon saakka. Matkan varrella kyytiin noukitaan sekä kunkin aikakauden merkittävimpien kirjasintyyppien kirjaimia että tähtiä, jotka avaavat pelivalikkoon ihan mielenkiintoisia pikku artikkeleita painoalan pioneereista ja merkittävimmistä keksinnöistä. Niin hauskaa kuin opettavaistakin; ei paha!

Minimalistiset, tyylikkäästi suunnitellut tasot ovat täynnä puupiirroksia, litografeja, julisteita ja fontteja. Niissä viipotetaan menemään fysiikan lakeja pääsääntöisesti kunnioittaen, joskin ajoittain myös kiroten. Pelaajan kaksi pyörivää pistettä osaavat kyllä loikkia ja kääntyä ilmassa mutta millintarkkaa kontrollia niihin on vaikea saada. Liikevoima on pelaajan paras ystävä ja kun se loppuu kesken tai sitä on liikaa, tiputaan yleensä villinä väkkäränä kieppuen kadotukseen. Onneksi tarkistuspisteitä on tuiki tiheässä eikä peli nyt mitenkään järin haastava ole muutenkaan. Silloin tällöin vastaan tulee kevyt pulmahuone, jossa pelaajan on vapautettava kolmas piste ja puskettava se sitten etenemistä estävää porttia tai tason päättävää alustaa aktivoimaan.

Kaikki keräiltävät kirjaimet löytyvät ilman sen suurempaa päänvaivaa ja ne kaikki mukanakin koko pelin porhaltaa läpi noin kahdessa ja puolessa tunnissa. Yhtä lisätuntia myöhemmin mukaan tarttuivat myös ensimmäisellä kerralla ansaitsematta jääneet trophyt. Lisähupia voi sitten irrottaa vaikkapa omien, automaattisesti kellotettujen läpäisyaikojen parantelusta tai erillisestä speedrun-moodista, jossa haastetta riittää vähän kilpailullisemmallekin pelaajalle. Jokainen taso on lisäksi pilkottu neljään eri osaan, joihin pelivalikosta voi helposti warpata. Parhaiden osuuksien kokeminen uudelleen tai vähän kinkkisempien kohtien harjoittelu on tässä pelissä poikkeuksellisen nopeaa ja miellyttävää.

Tällaisena pienenä välipalanakin Type:Rider sai suun leveään hymyyn. Se on omaperäinen ja tyylikäs juuri sillä tavalla, jonka varsinkin ranskalaiset pelikehittäjät tuntuvat hallitsevan hämmentävän hyvin. Onhan se myös lyhyt ja helppo mutta mitään ei toisaalta ole liikaa ja kumman paljon paremmin sitä huomaa rentoutuvansa sellaisten pelin parissa, joiden halpamaisuuksille ei tarvitse huutaa naama punaisena. Kerrassaan viehkeä viihdeaamu oli tämä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *