Aihearkisto: Anime

Daishin pisin kuukausi

Mites olisi erä Etsi Ranko -peliä?

Joka ikinen vuosi alkukevään saamattomuus ei lakkaa hämmästyttämästä. Vaikka päivät pitenevät ja talvi alkaa jo takoa mattoa luovuttamisen merkiksi, pelailusta ei tunnu tulevan yhtään mitään. Isoja, useamman kymmenen tunnin pelejä on jonossa jo riesaksi asti mutta aina välillä tekisi mieli kokea jotain vähän kevyempää ja ohikiitävämpää. Onneksi backlogista löytyi lääke tähänkin vaivaan, nimittäin Bandai Namcon vuonna 2014 julkaistu multimediaprojekti Short Peace: Ranko Tsukigime’s Longest Day. Se on omalaatuinen anime/peli-hybridi, joka koostuu neljästä noin 15 minuutin lyhytelokuvasta ja yhdestä pelistä. Niiden takaa löytyy mm. sellaisia kovan luokan tekijöitä kuin Katsuhiro Otomo ja Goichi Suda, joten odotukset ainakin olivat korkealla.

Julkaisun animepuoli on visuaalisesti huikeaa, joskin sisällöllisesti aika hajanaista. Possessions kertoo taitavan artesaanin yöstä riivatussa majassa, Combustible on traaginen rakkaustarina Edo-ajan Japanissa, hurmeisessa Gambossa yhteen ottavat karhu ja demoni, kun taas A Farewell to Weapons seuraa joukkuetta, joka taistelee robottitankkeja vastaan post-apokalyptisessa Tokiossa. Vaikka näiden lyhäreiden tyyli ja animaatio hivelevätkin silmää, ovat ne lähinnä suurpiirteisiä konsepteja; irrallisia tuokiokuvia erilaisista maailmoista. A Farewell to Weapons tarjoilee kyllä maistuvan murusen verran hirtehistä yhteiskuntakritiikkiä itsetuhoisesta ihmiskunnasta mutta yleisesti ottaen tuntuu siltä, että pikanttien tarinoiden sijaan filmien tarkoitus on enemmänkin promota japanilaista animaatiota ja mitä se voisi olla.

Pelipuolella Ranko Tsukigime’s Longest Day ei ole yhtään sen täyteläisempi mutta ainakin se avaa puhtaan anarkian kaikki tulvaportit. Sen nimikkosankaritar on 17-vuotias lukiolaistyttö-salamurhaaja, joka aikoo kostaa äitinsä kuoleman tappamalla isänsä. Rankon kostoretki on vauhdikas 2D-tasoloikka, jossa vastaantulevia öttömönkiäisiä silvotaan katanalla ja perässä hönkiviä, turhasta hidastelusta rankaisevia henkiä pidetään loitolla tuliasein. Mukaan mahtuu myös leijumopoja, kerrostalon kokoinen lohikäärme, pirskatin äkäinen kääpiöpystykorva, meksikolaista vapaapainia, ja monilla eri tyyleillä toteutettuja, tyystin kaistapäisiä välianimaatioita. Ja kaikki tämä reilun tunnin kokoiseksi paketiksi puristettuna!

Ranko Tsukigime’s Longest Dayn vahvuus piilee sen kokonaisvaltaisessa ja pidäkkeettömässä hulluttelussa. Pelinä se on kuitenkin vähän kömpelö. Hengähdysaikaa ei tunneta, vaan tarkoitus on Sonic-tyyliin saada Ranko ensin kunnon vauhtiin ja pitää hänet siellä. Niin esteisiin törmäily kuin hyökkääminenkin hidastavat ikävästi menoa, joten pohjimmiltaan kyseessä on zenimäistä flow-tilaa vaativa, kohtalaisen stressaava reaktiojumppa. Checkpointejakaan ei tunneta, joten 2-3 minuutin tasoissa mokaaminen vie armotta takaisin niiden alkuun. Lisäksi kukistetut viholliset tuppaavat räjähtämään graafiseksi, onomatopoeettiseksi ilotulitukseksi, joten suurimman osan ajasta ruutu on täynnä käsittämätöntä visuaalista kakofoniaa. Pelin lyhyttä kestoa kompensoidaan tasoihin piilotetuilla lahjapaketeilla, jotka avaavat päävalikkoon mm. konseptitaidetta ja uusia asusteita. Mukana on myös tukku taito- ja nopeuspohjaisia pystejä. Noilla kokemuksesta pystynee ensimmäisen läpipeluun jälkeen puristamaan irti viihdettä vielä muutaman ylimääräisen tunnin verran. Omaan makuuni Ranko Tsukigime’s Longest Day on kuitenkin himpun verran liian hektinen ja turhauttava.

Kokonaisuutena Short Peace: Ranko Tsukigime’s Longest Day on yhden illan välipala, joka puolustaa paikkaansa pelihyllyssä lähinnä vinkeänä kuriositeettina. Se on kuin pieni sushilajitelma, joka kyllä demoaa kivan kompaktissa ja monipuolisessa muodossa japanilaista viihdekulttuuria mutta siihenpä se sitten jääkin.