Avainsana-arkisto: Dragon Quest Builders

Rakentaja on poistunut rakennuksesta

Haist huilu! Mihinkään en mene ennen tuon vasemman laidan sotkun korjaamista…

Vaikka Lohikäärmelordi laittoikin isosti hanttiin, on maan päällä taas rauha. Dragon Quest Builders tarjosi kaikkine haasteineen noin 43 tunnin seikkailun, joka jää mieleen voittopuolisesti positiivisena. Tilanahtaudesta ja kiireestä huolimatta peli ei sortunut enää kolmanteen hutilyöntiin ja sekalaisten pikkuvikojenkin kanssa oppi elämään yllättävän hyvin. Neljän minitarinan jälkeen olo on silti sen verran voipunut, että vapaan rakentelun Terra Incognita saa luvan jäädä johonkin myöhempään hetkeen; tarinamoodi sammuttaa ainakin vähän kevyemmän rakentelujanon ihan riittävän tehokkaasti.

Erityiskiitoksen peli saa erinomaisista kontrolleista. Voisi kuvitella, että rakentelu ja varsinkin kymmenien erilaisten tarveaineiden hallinnointi pädillä olisi sula mahdottomuus. Vastoin kaikkia todennäköisyyksiä homma kuitenkin toimii. Ei toki läheskään yhtä sutjakkaasti kuin hiirellä ja näppäimistöllä mutta silti riittävän miellyttävästi. Pelaajan mukaan mahtuu aina 15 erilaista resurssia mutta kunhan jokaisessa luvussa saa rakennettua kotipesäänsä jumbokokoisen arkun, päätyvät kaikki reissussa kerätyt roippeet sinne automaattisesti. Kyseisen arkun sisältöä voi myös hallinnoida mistä päin maailmaa tahansa, joten keräilyretkillä voi lopulta noukkia vapautuneesti kyytiin käytännössä kaiken vähänkin mielenkiintoisen.

Koska kyseessä on kolmannen persoonan Minecraft, rakentelu on hieman kömpelöä ja vaatii usein pelaajan asemoimista tismalleen oikeaan kohtaan. Paikalleen asetettavien tarveaineiden ääriviivat kuitenkin näyttävät hyvin, mihin mikäkin olisi päätymässä, joten pienellä maltilla välttyy kyllä turhilta virheliikkeiltä. Eipä silti, jos sellaisiin sortuu niin pari aseen sivallusta palauttaa minkä tahansa resurssin tai niistä luodun esineen takaisin inventaarioon.

Kun kotikylän asukit taasen haikailevat jonkin viimeisen päälle ennalta suunnitellun rakennelman perään, pyyntö annetaan pohjapiirroksena. Siitä selviää kätevästi vaaditun alueen koko. Kun sen sitten lyö haluamaansa paikkaan, voi yhdellä napinpainalluksella vakoilla miltä lopputuloksen pitäisi näyttää ja kuinka paljon mitäkin erilaista tavaraa sen rakentamiseen vaaditaan. Äärimmäisen käyttäjäystävällistä!

Pelin taistelumekaniikka ei ole hyvä muttei myöskään toivoton. Alkukankeutta aiheuttaa varsinkin se, että lähitaisteluaseiden ulottuvuus on lähinnä säälittävä. Miekan sivallukset tai nuijan kopautukset viuhuvat ohi, vaikka kuvittelee olevansa iskuetäisyydellä ja jos yrittää hivuttautua lähemmäs, ottaa herkästi kosketusvahinkoa. Päättömällä huitomisellakaan ei pitkälle pötki, sillä riidanhaluiset hirviöt verottavat herkästi paitsi pelaajan elinmittaria, myös tämän vaivalla väsäämiä parannusesineitä ja niin aseiden kuin suojavarusteidenkin kestävyyttä. Napinrämpytyksen sijaan taistelu vaatiikin sitä, että väistää ensin vastustajan iskun ja napauttaa sen perään pari omaansa. Hidasta mutta pitkässä juoksussa taloudellista. Pahimmissa tapauksissa taistelut käydään omassa kotipesässä, jossa mukaan liittyvät myös sen asukkaat. Tällöin käyntiin pyörähtää tolkuton kaaos, jossa vastuksia on vaikea erottaa ja itse kunkin iskut hajottavat ympäröiviä rakennuksia niin vallattomasti, että taistelun jälkeisiin remonttihommiin voi vierähtää hyvinkin koko päivä.

Pelin päivänkierto on muutenkin ikävän lyhyt, reaaliajassa vaivaiset 10-15 minuuttia. Yöllä näkyvyys tippuu dramaattisesti ja ärsyttävästi iholle pyrkivät velhohaamut viskovat pelaajan niskaan tulipalloja. Viisainta olisi vain kömpiä petiin odottamaan aamua ja täyttä iskukuntoa. Jos kuitenkin mielii selättää (eittämättä vapaaehtoiset) aikahaasteet, on miltei jokainen liikenevä hetki käytettävä mahdollisimman tehokkaasti vaikka sitten pimeässä haahuillen henkiä alati persauksissa.

Jotta Dragon Quest Builders olisi ollut legendaarinen, sen olisi pitänyt niputtaa kaikki neljä lukuaan yhdeksi eheäksi kokonaisuudeksi, jossa rakennusalaa ei olisi keinotekoisesti rajoitettu vaan samoja seutuja olisi vain ehostanut alati hulppeammiksi. Sen päivien olisi pitänyt olla pidempiä ja öiden lyhyempiä. Sen olisi pitänyt antaa pelaajan nauttia kuutioelämästään ihan omaan tahtiin ilman alitajuntaan hiipivää huolta ajan kulumisesta. Noinkin pienillä (?) viilauksilla siitä olisi tullut aito JRPG-maailman Minecraft, joka olisi todennäköisesti varastanut pelaajiltaan satoja, ainakin omakohtaisesti merkityksellisiä tunteja. Tällaisenaan se jää vain julmetun lupaavaksi aihioksi, jossa kaikki on tavallaan läsnä ja jonka pelaa läpi ihan mielellään mutta johon ei kuitenkaan taida päätyä investoimaan riemulla koko elämäänsä. Eipä silti, ehkä parempi näin.

Leikitään koti(kaupunki)a

Nykyfantasiatieteen suuria löytöjä!

Koska olen muodikkaasti myöhässä useimmista peleistä, lankesin Dragon Quest Buildersin pauloihin vasta nyt. Tämä Square Enixin vekkuli (japani)roolipelaajien Minecraft on tarjonnut rakentavaa viihdettä jo 30 tunnin edestä ja on lukuisine ongelmineenkin kerrassaan hellyttävä tapaus. Varsinkin meille mielikuvituksellisesti rajoittuneille parasta on tietysti tarina. Ei se kummoinen tarina ole mutta tarina nyt kuitenkin. Paha Lohikäärmelordi hallitsee maailmaa hirviöarmeijansa voimin ja ihmiskunta on taantunut rakennustaidottomiksi pölvästeiksi. Onneksi on kirkasotsainen sankari (tai sankaritar), joka saa pyhäksi tehtäväkseen uhmata pimeyden voimia. Siispä Toivon Viiri pystyyn lähimmän kaupungin raunioille ja ei kun pykäämään se taas ehjäksi. Ensimmäiset rakennusreseptit tarjoaa paikalle eksynyt tyttö, eikä käytössä ole juuri muuta kuin maata, risuja ja lehtiä. Pienistä teoista kasvaa kuitenkin niin kaupungin asukasluku kuin käytössä olevat raaka-aineetkin, joten jo muutaman tunnin uurastamisen jälkeen väsäillään jo kokkauspisteitä, kiviseiniä, vartiotorneja, puolustusmuureja, teräsmiekkoja ja vaikka mitä!

Keskeisin resepti on huone, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan tarvitsee vain kaksi kuutiota korkeat seinät, oven, ja valonlähteen. Sopivilla sisustuselementeillä niistä tehdään vaikkapa majatalo, ravintola, tai työpaja. Toivon Viiri luo ympäröivään synkkyyteen valitettavasti vain säälittävän pienen alueen, jolle saa mahtumaan hyvä jos puolen tusinaa rakennelmaa mutta kummasti se aika vain viilettää niitäkin hienosäätäessä. Tylsää ei ole koskaan, sillä kaupungin uusilla asukkailla on aina jotain uutta ja mielenkiintoista joko etsittäväksi tai rakennettavaksi. Aina silloin tällöin kotipesää täytyy myös puolustaa Lohikäärmelordin invaasiojoukoilta.

Juuri kun kaupungin rakentelu ja materiaaliretkillä seikkailu on parhaimmillaan, Dragon Quest Builders lyö ensimmäisen hutinsa. Vastaan asettuu iso ja ilkeä pomo, jonka kanssa telmiessä lähestulkoon kaikki vaivalla väsätty menee varsin suurella todennäköisyydellä tuhannen päreiksi. Kun se viimein on selätetty ja tuhot kenties korjattu, horisonttiin ilmestyy teleportti, joka viskaa pelaajan tarinan seuraavaan lukuun. Siinä aloitetaan uusissa maisemissa ja osittain uusien tarveaineiden kera koko touhu alusta. Ei kiva. Toki samalla aukeaa myös Terra Incognita, pelin tyystin vapaa rakentelualue, mutta sieltä puuttuu sitten tuo kovasti arvostamani tarinakonteksti. Niin paljon kuin nollasta aloittaminen ärsyttääkin, on rakentelukoukku kuitenkin nopeasti takaisin suupielessä ja seuraavatkin kohteet ovat loppuaan kohti aivan yhtä rakkaita luomuksia kuin ensimmäinenkin. Näitä skenaarioita pelissä on neljä, joista takana on nyt kolme. Niistä jokaisessa on myös viisi vapaaehtoista, vasta luvun läpäisyn jälkeen paljastettavaa haastetta, joten houkutus pelata luvut toistamiseen on suuri, varsinkin kun niiden selättäminen avaa lisäsisältöä vapaapelimoodiin.

Toisen hutinsa peli lyö edellä mainituilla haasteilla. Yksi niistä on aina speedrun, jossa luku pitäisi pyyhältää läpi mahdollisimman nopeasti. Jos jo hartaan elämäntyönsä menettäminen kirpaisee ikävästi niin vielä vähän stressaavampaa on aloittaa alusta yrittäen päästä siihen tiukan aikarajan puitteissa. Pelannut en ole mutta siinä missä Minecraft on olettaakseni silkkaa leppoisaa ja ehkä lopulta hillittömiin mittasuhteisiin yltyvää rakentelua niin Dragon Quest Buildersin tarinamoodi on vähän kuin sen antiteesi; rajoittunutta, ohikiitävää ja vieläpä kauheassa kiireessä optimoitavaa. Se on kuin useamman kymmenen tunnin tutoriaali, jonka jälkeen Terra Incognita -moodista saisi ehkä kaiken irti mutta jaksaako sitä kaiken tuon jälkeen? Tätä pohtiessa mutta silti lievän addiktion kourissa kohti viimeistä lukua!

Tilaa!

Sai tilaa. On onnellinen.

Haa! PlayStation 4:n firmware päivittyi eilen versioon 4.50. Normaalisti en lotkauta korviani yhdenkään laitteen yhdellekään tällaiselle päivitykselle, mutta 4.50 toi mukanaan tuen ulkoisille kiintolevyille. Ajoitus ei olisi voinut olla parempi, sillä juurikin viime kuussa tila loppui kesken. Kun PS4 kaksi ja puoli vuotta sitten tuli taloon, korvasin heti ensimmäisenä päivänä sen 500-gigaisen kovalevyn pariteraisella. Pitkään sillä on pärjätty mutta kuten jokainen tallennustilaltaan laajennettava pelikonsoli on tähän mennessä opettanut, tilaa ei koskaan ole tarpeeksi. Vanhoja pelejä voisi tietysti poistaa mutta Gamius Sapiens on siitä eriskummallinen lajityyppi, että se alkaa alitajuisesti kaipaamaan heti sitä, josta on luopunut. Koska tallennustila on halpaa, investoin paljon mieluummin vajaan satasen Seagaten söpöön, pariteraiseen USB3-kovalevyyn. Uusi firmware haistoi sen välittömästi, formatoi sen PS4:n laajennetuksi tallennustilaksi ja nyt näyttää siltä, että tuon vermeen kanssa voi taas viettää lupsakat 2-3 vuotta ilman huolta tilanahtaudesta. Jee!

Joko tässä tai seuraavassa elämässä…

Sääli sinänsä, ettei aikaa voi hankkia yhtä vaivattomasti kuin tilaa. Sillä välin kun vehtaan edelleen Yakuza 0:n parissa, on pelijono vain kasvanut. Kosolti kehuttu Horizon: Zero Dawn tuli ihan kannatusmielessä hommattua heti mutta kaikilta muilta osin olen pyrkinyt olemaan snobisti valistunut kuluttaja ja tonkimaan löytöni alelaareista. The Evil Within, Star Ocean: Integrity and Faithlessness, Watch Dogs 2, Darksiders: Warmastered Edition, Rise of the Tomb Raider: 20 Year Celebration ja Dragon Quest Builders ovat kaikki sellaisia semikiinnostavia tapauksia, joista täysi hinta nyt vain on ollut omalle lompakolle liikaa. Onneksi maailman meno on kuitenkin nykyisin niin hektistä, että valtavirran rynnättyä aina sen seuraavan Ison Jutun pariin entisten hittien hinta laskee kuin lehmän häntä. Näistäkin saattaa siis tulla tässä blogissa juttua. Joskus.